Vauvan kehityksestä, ja simasta

Viikon kuluttua on vappu! Jes! Vapussa kaikkein parasta on itsetehty sima, ihan ehdottomasti. Toiseksi parasta on muutama vuosi sitten aloitettu perinne suunnata vappupäiväksi Linnanmäelle perheen kesken.

Viime vuonna taisin tehdä ekaa kertaa itse simaa (aiemmin olin saanut mummilta), ja tänä vuonna jatkan samaan malliin. 9 litran kattila ei ole sentään ihan täynnä, mutta melkein! Tänään on pullotuspäivä, kunhan haen ensin kaupasta rusinoita ja tarkistan vielä, että tyhjiä pulloja on tarpeeksi.

Kotisima
6 litraa vettä
3 sitruunaa
4 dl sokeria
4 dl fariinisokeria
n. herneen kokoinen pala hiivaa

Kiehauta vesi ja lisää sokerit sekaan. Kuori pestyistä sitruunoista keltainen kuori, poista valkoinen osa ja viipaloi hedelmä. Lisää sitruunan kuori ja viipaleet simaan. Jäähdytä haaleaksi. Liuota pala hiivaa vesitilkkaan ja lisää simaan. Annan seistä huoneenlämmössä vuorokauden verran (voi seisottaa vaikka toisenkin vuorokauden).
Pullotusta varten siman voi joko siivilöidä, tai jos ei halua sekoittaa pohjaan laskeutunutta hiivasakkaa joukkoon niin voi kauhoa juomaa varoen sitruunoiden joutumista pulloihin. Jokaiseen pulloon lisätään lopuksi muutama rusina ja pullot suljetaan.
Sima tekeytyy viileässä viikon verran.

Koska otsikossa mainitsin vauvan kehitysjuttuja, niin jaetaanpa niitäkin. Tyko alkoi nimittäin reilu viikko sitten ryömiä, kun oltiin Tukholman-risteilyllä. Ja koska ryömiminen on ilmeisesti hidasta ja melkoisesta massasta (yli 10kg) johtuen vaivalloista, ovat tässä viimeisten parin päivän aikana alkaneet myös konttausharjoitukset. Naureskelin vielä viikonloppuna, kun Tykon isä ennusti, että parissa viikossa tuo jo konttaa, mutta enää ei naurata, vaan ennemminkin jännittää. Esikoinen lähti kävelemään 1v 2kk iässä, mutta tämä aktiivivauva taitaa pitää enemmän kiirettä tuonkin asian suhteen. Hurjaa, miten erilaisia noinkin pienet voi olla keskenään.

Ollaan myös aloitettu kiinteiden antaminen. Tarkoitus oli aloittaa vasta kun 6kk tulee täyteen (ensi lauantaina), mutta Tykolle tuli paha ummetus pari päivää ennen tuota Tukholman-matkaa, joten ostettiin luumusosetta helpottamaan oloa. Koska ummetus ei ole oikein parantunut, ollaan annettu luumusosetta lähes päivittäin. Kaurapuuroa on myös pari kertaa jo kokeiltu, ja bataattisosetta keitin pakastimeen toissapäivänä.

Lukuhommia

Kevät tuo mukanaan aina kaikkea kivaa. Auringon ja aiemmin mainitun asuntokuumeen lisäksi olen päässyt taas kiinni kirjoihin. Synnytyksen aikaan viime syksynä luin George R.R. Martinin A Dance With Dragons -kirjaa, joka on edelleen kesken, kun en siihen jotenkin päässyt enää palaamaan. Sen sijaan olen keskittynyt 2000-luvun kotimaiseen kirjallisuuteen.

Oikeastaan lukuinto alkoi jo joulukuussa, kun luin Kristina Carlsonin kirjan William N: päiväkirja.  Sen perään luin evoluutiobiologian näkökulmasta kirjoitetun varhaislapsuutta käsittelevän kirjan Luonnollinen lapsuus (Tiina Kaitaniemi). Sitten palasin taas fiktioon ja luin äidin joululahjaksi saaman Rosa Liksomin Hytti nro 6:n. Tässä vaiheessa aloin huomata, että kyllähän kotimaiset naiset osaavat todella kirjoittaa (kyllä, olen ollut hyvinkin ennakkoluuloinen), ja päätin jatkaa samalla linjalla.

Kirjastossa oli tammikuun lopullta sattumalta esillä Alexandra Salmelan 27 - eli kuolema tekee taiteilijan, jonka lainasin ja luin parissa viikossa lähinnä työmatkoilla ja imetystauoilla. Kirja oli tosi hyvä, etenkin nautin kielestä, jota Salmela käytti kuin äidinkieltään, mutta kuitenkin paikoin sellaisilla tavoilla, jotka olivat teknisesti aivan oikein, mutta kuitenkin niissä oli jotain pientä sointia, joka teki niistä jollain tapaa kaivertelevia.
Aluksi en innostunut ajatuksesta korostaa eri kertojia ulkoisilla tyylivaihteluilla, mutta jo kirjan puolivälin tienoilla pidin sitä hyvinkin toimivana.

Salmelan kirja loppui vähän kesken - ei sisältönsä vaan minun ajankäyttöni kannalta. Eli seuraavana päivänä ei ollutkaan työmatkalle heti uutta kirjaa. Nappasin kirjahyllyssä odottaneen Riikka Pulkkisen Totta-teoksen mukaani, ja luin senkin melko nopeasti, reilussa viikossa. Olin aiemmin lukenut Rajan, ja Totta teki (jos mahdollista) vieläkin suuremman vaikutuksen. Sain kirjan herättämistä tunnetiloista fyysisiä oireita, ja samanaikaisesti pelkäsin ja himoitsin lukea lisää. Hyvä kirja siis.

Pulkkisen jälkeen kaipasin suositteluja, ja kaverini suositteli Eve Hietamiehen Yösyöttö-teosta, joten laitoin kirjan kirjastosta varaukseen. Ennen kuin sain kirjan noudettua satuin käymään keskustassa Kirjasto 10:ssä, josta nappasin esillä olleen Kari Hotakaisen Ihmisen osa -kirjan. Kari Hotakaisen pitkäaikaisena fanina luin kirjan muutamassa päivässä, viimeiset muutaman kymmentä sivua myöhään illalla sängyssä muiden jo nukkuessa.

Eilen työmatkalla aloitin Yösyötön, joka imaisi heti mukaansa. Kirja on helposti lähestyttävä, eikä sen aihekaan (isä ja vauva) voisi juuri paremmin tähän elämänvaiheeseen sopia. Vaikka suhtaudunkin jokseenkin ennakkoluuloisesti Hietamieheen, niin ainakaan vielä en ole saanut kummempaa vahvistusta kuvitelmilleni hänen kirjallisista lahjoistaan.

Todennäköisesti Yösyöttökin tulee luettua pian, joten taas pitäisi keksiä uutta luettavaa!

Mahtava lauantai!

Kello on vasta puoli neljä, ja päivä on jo ollut täynnä kaikkea ihanaa ja mahtavaa!
Aamulla herättiin seitsemän maissa, ja lapset nauroivat tunnin verran meidän sängyssä, luettiin Pekka Töpöhäntää ja vaan köllittiin.
Tv pysyi kiinni koko aamun, aamupuuron (ja muutaman Frontside Ollien) jälkeen suunnattiin Myyrmanniin ihmettelemään Linnanmäen tempausta. Osallistuttiin rannekearvontaankin, mutta ei voitettu. Höh! Milla sentään sai Tunnista laite -kilpailusta Jim-patukan.
Verkkaisten ostosten jälkeen tultiin kotiin, siivoiltiin ja syötiin lounasta. Anoppi tuli miehineen kahville - kyllä, ihan kahville! - ja toivat sopivasti mukanaan mustikkapiirakan.
Kahvin jälkeen avattiin tietokone YLE Areenaa varten ja köllittiin taas sängyllä. Nyt on mukava iltapäiväraukeus, kotona on siistiä, masut on täynnä ja lapset touhuavat tyytyväisinä olkkarissa. Myöhemmin voisi suunnata vielä pihalle, ja illalla on Earth Hourin kunniaksi tulishow Paalutorilla.

Kevät saa aikaan (taas) muutosvimman, ollaan alettu jo puolitosissaan katsella asuntotarjontaa ja pohtia lainaehtoja. Jos tässä nyt ensi kevääseen saakka kuitenkin saisi itseään hillittyä. Opiskelija-asunnossa on kuitenkin aika paljon etuja.
Ollaan purettu vimmaa ostamalla uusi sänky, joka on aivan mainio, kyllä kannatti sijoittaa se ~900e. Parvekkeelle on myös ilmestynyt uusi polkupyörä, ja toinen on tulossa kevään aikana. Lisäksi ajatukset täyttyvät matkasuunnitelmista ja kesän odotuksesta.

Lauloin tänään "aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä", ja Milla korjasi heti, että "aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla TAKATAKATAKATAKATAKATAKATALVI!". Semmosta.

Lime-valkosuklaajuustokakku

HUPS! Unohdin, että lupasin jakaa juustokakun ohjeen. Paras siis hoitaa homma alta pois pikimmiten. Eli nyt.

LIME-VALKOSUKLAAJUUSTOKAKKU


Pohja:
200g keksejä (käytin perus-Digestivejä)
100g voita


Sulata voi. Murskaa keksit muruiksi ja lisää voisula. Levitä seos irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.


Täyte:
7 liivatelehteä
400g maustamatonta tuorejuustoa
3 limetin mehu
200g valkosuklaata
4dl kermaa
3 valkuaista
1,5dl sokeria
4tl vaniljasokeria
3rkl vettä


Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sekoita tuorejuustoon limettien mehu sekä sokerit. Sulata valkosuklaa ja lisää tuorejuustoseokseen pikkuhiljaa, ettei valkosuklaa paakkuunnu. Vahdota kerma. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä kermavaahdon kanssa.
Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Sekoita liivateneste tuorejuustoseokseen ja lisää kerma-valkuaisvaahto. Kaada valmis täyte keksipohjan päälle ja laita hyytymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi.


Kiille:
3 liivatelehteä
3dl laimennetua limettimehua (0,5dl limettimehua, 0,5dl sokeria, 2dl vettä)
vihreää elintarvikeväriä
(raastettua limetinkuorta)


Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita limettimehu ja värjää elintarvikevärillä (sitä ei tarvitse olla kovin montaa tippaa, ellei halua myrkynvihreää kiillettä kuten allekirjoittanut). Mukaan voi lisätä raastettua limetinkuorta (muista pestä limet hyvin).
Kiehauta mehusta n. 0,5dl ja sulata siihen liivatelehdet. Yhdistä seos loppumehuun ja jäähdytä hyvin. Kaada jäähtynyt kiilleneste täytteen päälle esim. lusikan kautta. Siirrä jääkaappiin hyytymään yön yli.

Kakun voi toki koristella, mutta ainakin mulle riitti hyvin tuo suht tumma kiille ja siinä näkyvät raastetut limetinkuoret. Ja hyvää oli, tietty.

Kuva ois varmaan kiva, mutta en tajunnut ottaa sellaista. Pitää ehkä tehdä pikimmiten uusi kakku, ihan siis vaan kuvan takia.

Mobiilitesti

Testaan tässä Bloggerin Android-sovellusta.

Ostettiin eilen uudet lastenvaunut, kun edellisistä hajosi etupyörä. Kolmipyöräisistä vaunuista halkesi siis etupyörän kiinnike kokonaan, eikä sitä pystynyt enää korjaamaan.
Uudet vaunut on meidän ensimmäiset uutena ostetut, Brio Happyt vm. 2011. Parin testireissun perusteella oikein hyvät.

Tein eilen myös elämäni ensimmäisen juustokakun, lime-valkosuklaa sellaisen. Tänään sitä tarjottiin lähipiirille, ja on muuten hyvää! Voisin vaikka jakaa reseptin myöhemmin, puhelimella ei viiti alkaa näpytellä.

Terveydestä, ja lapsista

Huh, uskallan vihdoin sanoa, että olemme selättäneet RS-viruksen aiheuttaman taudin!

Viruksen ensimmäinen uhri oli edellisessä kirjoituksessakin kuumeisena mainittu Milla, jolla oireet alkoivat yskänä ja muutaman päivän kuluttua nousi kova kuume (yli 39 astetta). Kuumetta kesti noin 4 päivää, jonka jälkeen yskäkin alkoi vähitellen laantua.

Seuraavaksi tartunnan sain minä, jolle virus aiheutti lähinnä hirvittäviä määriä räkää. Samaan aikaan kun itse niistin ja niistin, alkoi räkäisyydestä kärsiä myös Tyko. Tykolla yskä ja räkäisyys äityivät lopulta niin pahoiksi, että päädyimme Jorvin sairaalan lastenosastolle kahdeksi yöksi. Kun pieni ei saa itse niistettyä, täytyi limat imeä ulos (aika herkkää touhua sekin...).

Vain perheen pää on onnistunut pysymään suhteellisen hyvässä kunnossa pientä yskää lukuunottamatta.

No, kuten sanoin, tauti on nyt selätetty parin viikon sairastelun jälkeen. Lapset eivät yski enkä minäkään ole enää tukkoinen.

Maanantaina oli Tykon 4kk-neuvolatarkastus. Sen olisi pitänyt olla jo viikkoa aiemmin, mutta sairastelusta johtuen piti siirtää.

Tykon kasvusta voisi mainita sen verran, että herran ollessa 1,5kk ikäinen painon suhde pituuteen oli +20% painon ollessa 5,7kg ja pituuden 56cm. Seuraavalla neuvolakerralla 3kk ikäisenä paino/pituussuhde oli noussut +30%:iin (8,0kg, 61cm). Painokäyrä meni siis mukavan jyrkästi ylöspäin selvästi keskiarvoa korkeammalla, kun taas pituus pysyi keskikäyrän tietämillä tai hieman sen alla.

4kk-neuvolassa paino/pituussuhde oli edelleen +30%, eli Tyko ei ole sen enempää sitten "lihonut". Painoa oli 8,7kg ja pituutta 63cm.

Hauskinta näissä painon ja pituuden seuraamisissa on tietysti vertailu Millan vastaaviin mittoihin. Milla nimittäin meni koko vauva-ajan ihan keskikäyrän tuntumassa, ja esimerkiksi 4kk ikäisenä Milla oli 64cm (+1cm Tykoon verrattuna) ja painoi 6,9kg (-1,8kg). Lapset tuntuvat muutenkin todella erilaisilta ainakin näin vauva-ajan osalta, joten ehkä on ihan kuvaavaa, että myös ulkomuoto on erilainen. Kunnolla yhdistävänä tekijänä on ollut lähinnä synnytys, joka oli hyvin samantyyppinen molemmilla kerroilla, ja toisen synnytyksen kulku oli helposti ennustettavissa edellisen pohjalta.

Täytyy vielä mainita, että tällä viikolla ollaan käyty joka päivä luistelemassa. Yllätyin melko lailla, kun Milla innostui siitä touhusta niin paljon. Luistelua on kestänyt joka päivä n. 45min, ja Milla tulee kerta kerralta varmemmaksi. Harmittaa vain, kun en osaa oikein opettaa oikeaa tekniikkaa, mutta eiköhän sekin sieltä ajan myötä tule. Ainakin Milla pysyy pystyssä ja pääsee hyvin eteenpäin, eikös se ole kuitenkin tärkeintä?

Ai joo, muistutukseksi itsellekin pitää kirjata, että Millalla heiluu viides hammas! Aiemmat neljä ovat siis jo vaihtuneet, rautahampaat ovat hyvässä kasvussa.

Ilon aiheet

Ihmiset valittavat aivan liikaa. Tämä on fakta. Allekirjoittanut toimii myös näin, ja koska se on suppean empiirisen tutkimukseni perusteella loppupeleissä todella ärsyttävää, aion nyt keskittyä tämän helmikuisen maanantain positiivisiin puoliin.

Aamulla valmistauduin lyhyeen työpäivääni. Aiemmin suunnitelemani asukokonaisuus näytti peilin edessä tarkasteltuna vielä paremmalta, kuin mitä olin osannut odottaa. Mahtavaa!

Työpäivän aikana iloa herättivät lähinnä hyvä tee ja pähkinät.

Kun palasin töistä kotiin vaihtamaan mieheni kanssa vahtivuoroa, odotti minua kolme päivää kovassa kuumeessa riutunut 5-vuotias, joka istui alasti äitiyspakkauslaatikossa piirtäen laatikon reunoihin ja katsoen samalla Muumeja videolta. Kuume oli pysynyt koko päivän vain lämmönnousuna, ja napero oli yhtä aurinkoinen kuin sääkin.

3-kuinen poikamme taas oli normaaleista tavoistaan poiketen simahtanut sohvalle antaen isälle hetken hengähdystauon. Normaalisti nuori herra nukkuu päiväunet vain ulkona liikkuvissa vaunuissa tai illalla kuuden jälkeen auton turvaistuimessa (autoa meillä ei ole).

Kasattuani keittiön tiskipöydälle ympäri asuntoa lojuvia astioita ja kiroillen hiljaa mielessäni edessä olevaa astianpesukoneen tyhjennysoperaatiota, sain yllätyksekseni huomata, että ihana mieheni oli tavallisuudesta poiketen tyhjentänyt koneen! Tätä tapahtuu kyllä muulloinkin, mutta koska olen kotinatsi, on miehen useimmiten viisainta jättää tehtävät minun kontolleni. Olen nimittäin juuri sitä tyyppiä, joka kulkee aina pari askelta jäljessä ja korjaa toisen - omasta mielestäni väärin - tekemän työn mieltymyksieni mukaisesti. Tämä koskee ainakin astianpesukoneen täyttöä, lasien ja kuppien järjestystä kaapissa, pyykkien lajittelua ja erityisesti niiden ripustamista kuivumaan. Ja ei, mies ei tee kotitöitä huonosti, minä vain teen ne vielä vähän paremmin.

Loppuun voin vielä mainita viimeisimmän ilon aiheeni: molemmat lapset nukkuvat, ja minä pääsin hetkeksi hiljaisuuden saattelemana rauhassa internetin ääreen!

Kyllä elämä sitten on ihanaa <3

PS. Yltiöpositiivisuus on myös todella ärsyttävää, joten pyrin tulevaisuudessa moderoimaan ilon aiheiden määrää.